Vaihtoruljanssi

Viime kirjoitukseni perusteella ostin nyt sitten uuden retina MacBook Pro:n, 2.7 Ghz i5 prosessorilla, 8 Gb muistilla ja 256 Gb SSD:llä (early 2015). Kirjoittelen tähän kokemuksiani muutaman päivän ajalta, kuinka siirtymä mäkkiin on sujunut.

Ensitunnelmat

Kun vihdoin paketti saapui kotiovelle, niin pääsin purkamaan pakkauksia. Pakkaus oli tehty huolella, eikä pienet kolhaisut matkalla riitä vahingoittamaan sisältöä. Missään päin konetta ei näkynyt naarmuja tai muitakaan jälkiä, eli ei valittamista fyysisestä kunnosta.

Ensimmäinen käynnistys kyseli kaikennäköiset asetukset kuntoon, mm. kielen ja näppäimistön kielen (eikö se muka itse tiedä) ja yhdisti langattomaan verkkoon. Nettiin päästyään kone pyysi tekemään Apple ID-tunnukset, jos niitä ei vielä ollut. Olin ne jo tilatessa tehnyt, joten kirjautuminen riitti. Turvakysymykset jouduin tosin asettamaan, minkä olisin kyllä voinut hypätä yli, jos vain olisi pystynyt.

Sitten jo pääsikin työpöydälle käsiksi. Ensimmäisenä suuntasin järjestelmäasetuksiin viilailemaan asetuksia halutunlaisiksi, siihen olin jo etukäteen tutustunut opetusvideoiden kautta. Seuraavaksi otin Time Machine -varmuuskopioinnin käyttöön, mikä sujuikin helposti. Jotenkin tuntuu tuo Time Machine helpottavan varmuuskopiointia, vaikka ei siinä mitään kovin mullistavaa eroa olekaan Windowsin vastaaviin. Ehkä se on vain ensihuumaa.

Vanhojen tapojen siirtoa

Firefoxin ja Thunderbirdin tiedot sain helposti siirrettyä kopioimalla profiilikansiot oikeisiin paikkoihin, kaikki kirjanmerkit, tallennetut salasanat ja jotkin lisäosatkin tulivat mukavasti uuteen järjestelmään. Teen kuitenkin siirtoa Safariin, koska se on ilmeisesti paremmin optimoitu mm. virransäästön osalta, ja esimerkiksi nipistyszoomi ei jostain syystä toimi Firefoxilla. Firefoxista tiedot sai tuotua Safariin helposti valikon kautta.

OS X:n ylävalikkopalkki on melko samantyyppinen kuin esim. Ubuntussa, mutta Windowsissa ei vastaavaa ole, ja välillä ei muista etsiä valikoita näytön ylälaidasta, kun on tottunut niitä hakemaan sovellusruudun yläreunasta. Se on kuitenkin tottumuskysymys, ja varmaankin ihan toimiva ratkaisu. Myös OS X:n Finder, eli Windowsin Exploreria vastaava tiedostoselain ei vielä oikein vakuuta. En tiedä mikä siinä erityisesti on hankalinta, mutta jotenkin tiedostopuurakenne ei ainakaan tule kovin helposti selväksi. Ehkä sellaista Oma Tietokone -tyyppistä näkymää kaipaisi, mistä näkisi suoraan kovalevyjen koot ja jäljellä olevan tilan, sekä verkkolevyistä samat tiedot. Lisäksi se, että return -painikkeella nimetään uudestaan ja Command + O:lla avataan, tuntuu hankalalta. Lisäksi kaipaisin pikanäppäintä, millä Finderin saisi avattua mistä tilasta/ohjelmasta vain, eli vastaavaa kuin Windows + E.

Dock on varmaan ihan hyvä paikka useimmin käytetyille ohjelmille, mutta siihenkin kaipaisi pikanäppäintä, että saisi esim. kolmannen ohjelman avattua, mikä Windowsissa toimi Windows + 3 -näppäinyhdistelmällä. Muutenkin OS X:ssä tuntuu hiirieleet olevan suuremmassa käytössä kuin pikanäppäimet, mikä varmaankin vaati totuttelua, vaikka toki tasohiiri onkin parhaimmistoa. Vaikka en oikein vanhempien mallien hiiriä ole paljoa kokeillut, niin tämä uusi Force Touch -systeemi tuntuu kyllä toimivan hyvin, painallusliikettä ei erota mekaanisesta mitenkään, mutta se vain toimii joka kohdassa yhtä hyvin. Kun hetken käytti taas vanhaa konetta, niin kyllä oli tuskaa yrittää painaa yläosasta tasoa, kun sai ihan voimaa käyttää. Siksi varmaan olenkin käyttänyt napautuspainallusta pääosin.

OS X:n kalenterisovellus on ihan kelvollinen kapistus, mutta Microsoftin Hotmail yms. tilien kanssa se ei osaa keskustella. Mutta eipä taida oikein mikään muukaan kuin Windowsin kalenteri ja Windows Phone. Ratkaisin ongelman sitten tilaamalla Hotmail-kalenterin Googlen kalenteriin, joka synkronoituu helposti OS X:n kalenteriin.

Windows-sovellukset OS X:ssä

Netistä löytyy hyvät ohjeet Winen asentamiseen OS X:lle, joka toimii yhteensopivuuskerroksena Windows-sovellusten ja OS X:n välillä. Muutamaa sovellusta olen kokeillut Winellä ajaa, ja ainakin OCAD tuntuu toimivan melko hyvin. Suunnistussimulaattoria en ainakaan vielä saanut pelittämään, tosin voi hyvinkin johtua Monosta, kun simulaattori vaatii .NET 2.0 frameworkin. Täytyy vielä yrittää asentaa oikea .NET Monon sijaan. Jos ei kuitenkaan lähde pelaamaan, niin täytyy kokeilla VirtualBoxissa pyörivällä Windowsilla sitten. VirtualBox on ilmainen virtualisointisovellus, jolla Windowsin saa pyörimään sovelluksena OS X:n alla. Teho tuntuu riittävän ihan sujuvasti pyörittämään kahta käyttöjärjestelmää, mutta akkukestoa se syö. Mutta eipä sitä Windowsia kovin useasti tarvikaan ajaa.

Matlabille löytyy oma OS X-versio, mikä koulutehtävien kannalta on varsin positiivista.

Office Macille on melko surkea. Se tosin oli tiedossa jo etukäteen, mutta en sitä oikein uskonut. Joo, kyllähän se toimii ja näin, mutta versio on vuodelta 2011, eikä se osaa esimerkiksi avata Open Document -muotoisia tiedostoja. Nyt on sitten Officen lisäksi Libre Office sekä OS X:n omat Pages, Numbers yms. ohjelmistot.

Suurin osa tarvittavista ohjelmistoista löytyy myös OS X:lle, mutta usein löytyy myös parempia vaihtoehtoja. Täytyy vain osata etsiä, jotta löytää parhaat sovellukset, tosin App Storesta niitä ei varmaankaan löydä. Ilmeisesti App Storella on tiettyjä vaatimuksia sovelluksille, jotka rampauttavat joitain tärkeitä ominaisuuksia, joten monet sovellukset löytyvät vain valmistajan nettisivuilta. Monet ohjelmistokehityksessä käytettävät ja vastaavat sovellukset löytyvät myös Homebrew -paketinasentajalla, joka vastaa Linuxin apt-getiä tai yum:a. Mm. Wine löytyy myös Homebrew:sta.

Lisää aiheesta myöhemmin, jos  juttua riittää.